Vieraslajit ja puutarhakarkulaiset – Tunnista ja torju haitalliset kasvit

vieraslajeja jättiputki jättipalsami ja lupiini

Suomen luonnossa leviää kasveja, joita ei ole koskaan ollut täällä omasta takaa. Näitä kutsutaan vieraslajeiksi, ja erityisen ongelmallisia ovat niin sanotut puutarhakarkulaiset – koriste- ja hyötykasvit, jotka ovat karanneet kotipihoista tai puutarhoista ympäröivään luontoon. Ne voivat vaikuttaa maisemaan, uhata luonnon monimuotoisuutta ja aiheuttaa jopa terveyshaittoja.

Yksi tunnetuimmista näistä kasveista on jättiputki, jota on yritetty hävittää Suomesta jo vuosien ajan. Vieraslajien torjunta ei ole yksin viranomaisten vastuulla – jokainen voi osallistua luonnon suojelemiseen tunnistamalla ja torjumalla haitallisia lajeja omassa ympäristössään.

Yleisimmät haitalliset vieraslajit Suomessa:

Jättiputki (Heracleum mantegazzianum)
– Erittäin vaarallinen kasvi, voi aiheuttaa vakavia iho-oireita. Levitessään valtaa suuria alueita ja uhkaa sekä ihmisiä että luontoa.
Jättipalsami (Impatiens glandulifera)
– Nopea leviämään kosteilla alueilla. Tukahduttaa helposti muun kasvillisuuden ja houkuttelee pölyttäjiä pois alkuperäisistä kasveista.
Kurtturuusu (Rosa rugosa)
– Rantojen ja teiden varsien ongelmakasvi, joka on nykyisin EU:n haitallisten vieraslajien listalla. Sen kasvattaminen ja levittäminen on kielletty.
Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
– Uhkaa erityisesti niittykasvillisuutta ja heikentää monimuotoisuutta. Leviää tehokkaasti tienpientareilta ja pihoilta.
Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)
– Aikoinaan koristekasvina suosittu, mutta nykyään monin paikoin villiintynyt. Muodostaa tiheitä pensaikkoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisiä lajeja.
Terttuselja (Sambucus racemosa)
– Metsien ja pientilojen haittakasvi, joka voi vallata tilaa alkuperäisiltä pensaikkolajeilta.

Vertailimme markkinoiden parhaat
Hyppää tästä vertailuumme 👈

Vieraslajien tunnistaminen ja ilmoittaminen

Haitallisten vieraslajien ja puutarhakarkulaisten torjunta lähtee liikkeelle oikeasta tunnistamisesta. Monet näistä kasveista muistuttavat ulkonäöltään harmittomia tai jopa hyödyllisiä kotimaisia lajeja, joten virheitä voi helposti sattua.

Esimerkiksi jättiputki sekoitetaan usein luonnonvaraisiin putkikasveihin, kuten ukonputkeen tai karhunputkeen, jotka eivät ole haitallisia. Väärä tunnistus voi johtaa tarpeettomaan torjuntaan tai toisaalta vaarallisen lajin jättämiseen rauhaan.

Tunnistamista helpottavat ominaisuudet kuten kasvin korkeus, kukintojen muoto, lehtien rakenne ja kasvupaikka. Usein paras keino on verrata kasvia useaan eri lähteeseen, kuten kuvapankkiin tai käyttää tunnistussovelluksia. Luotettavan tunnistuksen jälkeen torjunta voidaan kohdistaa oikein ja vältetään vahingot luonnon omille lajeille.

Tunnistus on erityisen tärkeää myös siksi, että monien haitallisten kasvien hävittäminen on maanomistajan vastuulla, ja virheellisesti torjutut kasvit voivat aiheuttaa tarpeetonta työmäärää ja ekologista haittaa.

Tänne voit ilmoittaa vieraslajihavainnot. Vieraslajit-ilmoitusportaali

Vieraslajien ja puutarhakarkulaisten torjuntakeinot ja turvallisuus

Kun haitallinen vieraslaji on tunnistettu, seuraava askel on sen tehokas ja turvallinen torjunta. Oikea torjuntatapa riippuu kasvista, sen levinneisyydestä ja kasvupaikasta. Torjunta voi olla mekaanista, kemiallista tai fyysistä peittämistä, ja monesti tarvitaan näiden yhdistelmiä usean vuoden ajan.

Yleisimmät torjuntakeinot:

Mekaaninen poisto: Kasvi poistetaan käsin tai välineillä, kuten juurirautojen tai lapiolla. Esimerkiksi jättipalsami on helppo kitkeä juurineen, kunhan se tehdään ennen siementen muodostumista.
Peittäminen: Jättiputken torjunnassa tehokas keino on peittää maaperä paksulla muovilla tai pressulla useaksi kuukaudeksi, jolloin kasvi ei saa valoa eikä voi kasvaa.
Torjunta-aineet: Viimeisenä keinona käytetään glyfosaattipohjaisia kasvinsuojeluaineita. Näiden käyttö on sallittua vain tietyin ehdoin, eikä niitä saa käyttää vesistöjen läheisyydessä. Torjunta-aineita saa käyttää vain ohjeiden mukaisesti.

Turvallisuus ennen kaikkea
Monet vieraslajit, kuten jättiputki, voivat aiheuttaa vakavia iho-oireita joutuessaan kosketuksiin auringonvalon kanssa. Torjuntatyössä tulee käyttää:

Pitkähihaisia vaatteita ja housuja
Suojalaseja ja hengityssuojainta
Vahvoja käsineitä (esimerkiksi nitriilikäsineet)

Torjunnan jälkeen kaikki välineet ja vaatteet tulee pestä huolellisesti, ja iho on hyvä suojata auringolta vielä torjuntapäivänä.

Muista myös, että joissakin tapauksissa isompien esiintymien hävittäminen voi vaatia asiantuntija-apua tai viranomaisten ohjeistusta – erityisesti suojelualueilla tai vesistöjen läheisyydessä.

Vieraslaji jättipalsami (Impatiens glandulifera)

Jättipalsami on nopeasti leviävä ja helposti tunnistettava vieraslaji, joka on levinnyt Suomeen puutarhoista. Sitä tavataan erityisesti kosteilla ja rehevillä paikoilla: jokien varsilla, ojissa, niityillä ja metsänreunoissa. Kasvi voi kasvaa jopa kahden metrin korkuiseksi, ja sen vaaleanpunaiset kukat muistuttavat orkideaa – tästä juontuu lempinimi ”köyhän miehen orkidea”.

Miksi jättipalsami on haitallinen?

Jättipalsami leviää siemenistä erittäin tehokkaasti ja muodostaa tiheitä kasvustoja, jotka tukahduttavat muun kasvillisuuden. Se houkuttelee pölyttäjiä pois alkuperäisistä kasveista ja häiritsee näin ekosysteemin tasapainoa. Lisäksi, kun palsami kuihtuu syksyllä, sen alta paljastuu paljas maa, joka altistuu eroosiolle.

Torjunta – helppoa ja tehokasta

Hyvä uutinen on, että jättipalsami on yksi helpoimmin torjuttavista vieraslajeista. Kitkeminen on tehokas keino, kunhan se tehdään oikeaan aikaan:

Aloita torjunta alkukesästä, mieluiten ennen kukintaa (kesä–heinäkuussa).
Kasvit kannattaa vetää juurineen maasta – niiden hento juuristo irtoaa helposti.
Kasvijätteet tulee kerätä pois: älä jätä niitä maahan, sillä kasvit voivat juurtua tai kypsyttää siemenet irrotettuinakin.

Torjuntaa kannattaa toistaa muutamana vuonna peräkkäin, jotta siemenpankki ehtii tyhjentyä.

🎋 Juhannustaika jättipalsamilla

Ylen artikkelissa esiteltiin torjuntaan liittyvä ”juhannustaika”:

Poimi juhannusyönä seitsemän kertaa seitsemän jättipalsamia juurineen, ja karkulaisia on ympäristössäsi seuraavana vuonna selvästi vähemmän.
Jos vielä teet taian seitsemän ystävän kanssa, vaikutus on taattu – ainakin naapuruston luonto kiittää.

Vaikka taika kerrotaan pilke silmäkulmassa, ajoitus on täysin oikea. Juuri juhannuksen tienoilla jättipalsami on helppo kitkeä ja vielä ennen siementämistä. Torjuntatyö voi olla myös yhteisöllinen ja mukava ulkoiluhetki luonnon hyväksi.

Vieraslaji jättiputki (Heracleum mantegazzianum)

Jättiputki on yksi Suomen tunnetuimmista ja vaarallisimmista vieraslajeista. Se on massiivinen, näyttävä kasvi, joka voi kasvaa jopa kolmemetriseksi. Jättiputki tuotiin Suomeen alun perin koristekasviksi 1800–1900-lukujen taitteessa, mutta levisi nopeasti hallitsemattomasti luontoon.

Tätä vieraslajia tavataan erityisesti peltojen laidoilla, hylätyillä tonteilla, tienvarsilla ja ojien varsilla – paikoissa, joissa maa on avoin ja valoisa.

Miksi jättiputki on haitallinen?

Jättiputki uhkaa sekä ihmisiä että ympäristöä. Sen suurimmat ongelmat:

Vaarallisuus ihmiselle: Jättiputki sisältää kasvinesteitä, jotka yhdessä auringonvalon kanssa voivat aiheuttaa vakavia ihovaurioita, palovamman kaltaisia rakkuloita ja pysyviä arpia.
Ekologinen uhka: Kasvi leviää tehokkaasti siemenistä ja muodostaa tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät luonnon alkuperäislajeja.

Torjunta – vaatii kärsivällisyyttä ja suojausta

Jättiputken torjunta ei ole nopeaa eikä helppoa, mutta oikein tehtynä se on täysin mahdollista. Torjunta vaatii yleensä useamman vuoden toistuvia toimia.

Mekaaninen torjunta: Juuret poistetaan kaivamalla tai kasvi katkaistaan varhaisessa vaiheessa. Tämä tulee tehdä ennen siementen muodostumista.
Peittäminen: Maaperän peittäminen paksulla muovilla useaksi kuukaudeksi tukahduttaa kasvin kasvun, jos maasto sallii.
Torjunta-aineet: Glyfosaattia voidaan käyttää, mutta vain tarkasti ohjeiden mukaan ja riittävän etäällä vesistöistä. Kemiallinen torjunta vaatii aina varovaisuutta.

Turvallisuus ennen kaikkea

Koska jättiputki voi aiheuttaa vakavia ihoreaktioita, torjuntaa suorittaessa on pakollista käyttää asianmukaisia suojavarusteita:

Pitkähihainen ja paksu vaatetus
Vahvat käsineet
Suojalasit
Mieluiten myös hengityssuoja

Torjunnan jälkeen kaikki välineet ja vaatteet tulee pestä huolellisesti. Torjuntaa ei suositella tehtäväksi yksin – apu ja varmistus ovat tärkeä osa turvallista työtä.

Vieraslaji kurtturuusu (Rosa rugosa)

Kurtturuusu on kaunis mutta petollinen. Tämä Itä-Aasiasta kotoisin oleva ruusulaji tuotiin aikoinaan Suomeen koristekasviksi – erityisesti rantojen, puistojen ja tienvarsien maisemointiin. Nopeasti leviävyytensä ja sitkeytensä ansiosta se kuitenkin karkasi puutarhoista luontoon ja alkoi vallata tilaa alkuperäisiltä kasveilta.

Nykyään kurtturuusu kuuluu EU:n haitallisten vieraslajien listalle, mikä tarkoittaa, että sen kasvattaminen, myyminen ja levittäminen on kielletty.

Miksi kurtturuusu on haitallinen?

Valtaa ranta-alueita ja estää kulkemisen sekä maisemien virkistyskäytön.
Syrjäyttää alkuperäistä kasvillisuutta, kuten uhanalaisia rantakasveja.
Sen tiheät, piikikkäät pensaikot voivat vaikeuttaa esimerkiksi linnuston pesimistä ja muiden lajien leviämistä.

Kurtturuusu on erityisen ongelmallinen merenrannoilla, hiekkaisilla alueilla ja teiden pientareilla, missä se muodostaa laajoja kasvustoja.

Torjunta – pitkäjänteistä ja vaativaa

Kurtturuusun hävittäminen on työlästä, mutta mahdollista. Kasvi leviää sekä siemenistä että juurivesoista, joten torjunnan on oltava systemaattista.

Kaivaminen juurineen: Tehokas, mutta raskas keino. Juurakko ulottuu syvälle maahan, ja pienikin juurenpala voi kasvattaa uuden versoston.
Toistuva niitto: Heikentää kasvin elinvoimaa ajan myötä. Vaatii useita vuosia ja säännöllistä toistoa.
Torjunta-aineet: Voi käyttää lupaehtojen mukaisesti ja erityisen harkiten – ei suositella vesistöjen lähelle.

Kasvijätteet, etenkin marjat ja siemenet, on kerättävä huolellisesti pois, jotteivät ne päädy leviämään uudelleen kompostin tai lintujen mukana.

📌 Kurtturuusun poistamiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja usein yhteisöllistä torjuntaa, etenkin julkisilla tai ranta-alueilla. Torjunnan jälkeen alueelle kannattaa istuttaa kotoperäisiä kasveja, jotka estävät kurtturuusun palaamisen.

Vieraslaji komealupiini (Lupinus polyphyllus)

Komealupiini on tuttu näky suomalaisilla teiden varsilla ja niityillä – ja juuri siksi ongelmallinen. Tämä näyttävä, sinisin, violetin ja vaaleanpunaisin kukin kukkiva kasvi ei ole suomalainen luonnonlaji, vaan alun perin koriste- ja rehukasvina tuotettu vieraslaji, joka on päässyt karkaamaan luontoon ja levinnyt laajalle.

Komealupiini ei ole pelkästään maisemakysymys – se on merkittävä uhka niittykasvillisuudelle ja pölyttäjille.

Miksi komealupiini on haitallinen?

Syrjäyttää alkuperäiset niittykasvit, kuten ketoneilikan ja kissankellon, jotka ovat tärkeitä pölyttäjille.
Sitoo typpeä maaperään, muuttaen ravinteiden määrää – tämä suosii muita voimakkaita lajeja ja heikentää lajikirjoa.
Leviää siemenistä tehokkaasti, ja siemenet voivat säilyä maassa itämiskykyisinä vuosia.

Lupiinin runsas leviäminen liittyy usein tienvarsien hoitokäytäntöihin, joissa niitto tehdään liian myöhään – usein vasta siementen kypsyttyä.

Torjunta – ajoitus on ratkaiseva

Komealupiinin torjunta perustuu oikeaan aikaan tehtyyn niittoon ja tarvittaessa juurien poistoon:

Niitto ennen siementämistä: Paras aika on alkukesä, kun kukinta alkaa, mutta siemenet eivät ole vielä kehittyneet. Tämä estää leviämistä.
Juuren poistaminen: Pienissä esiintymissä kasvit voi kaivaa pois maasta juurineen.
Toistaminen: Torjuntaa on jatkettava useita vuosia, koska maaperässä on usein siemenpankki valmiina uuteen kasvuun.

📌 Niitot tulee aina tehdä ennen siementen muodostumista – myöhäinen niitto vain levittää kasvia. Torjunnan jälkeen aluetta voidaan hyödyntää esimerkiksi niittykasvien palauttamiseen, mikä tukee pölyttäjiä ja monimuotoisuutta.

Vieraslaji isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)

Isotuomipihlaja on monelle suomalaiselle tuttu koristepensas, jota on istutettu pihoihin ja puistoihin jo vuosikymmenten ajan. Se kukkii näyttävästi keväällä ja tekee pieniä tummia marjoja, joita myös linnut syövät. Kauneudestaan huolimatta se on kuitenkin haitallinen vieraslaji, joka leviää nopeasti luontoon erityisesti metsien reunoille, niityille ja joutomaille.

Isotuomipihlaja ei ole yhtä aggressiivinen kuin jättiputki tai jättipalsami, mutta sen hiljainen leviäminen ja tiheän kasvutavan vuoksi se uhkaa metsälajien monimuotoisuutta ja maisemaa.

Miksi isotuomipihlaja on haitallinen?

Muodostaa tiheitä pensastoja, jotka varjostavat ja syrjäyttävät kotoperäisiä pensaita ja kenttäkerroksen kasveja.
Leviää siementen ja juurivesojen avulla – erityisesti lintujen levittämät marjat auttavat leviämisessä.
On vaikea havaita alkuvaiheessa, jolloin se ehtii levitä huomaamatta.

Laji on erityisen ongelmallinen kaupunkiluonnossa ja metsänreunoissa, joissa se voi muodostaa läpäisemättömän pensaskerroksen.

Torjunta – ennakointi ja sitkeys

Isotuomipihlajan torjunta vaatii säännöllisyyttä ja huolellisuutta:

Pienten taimien poistaminen ajoissa: Parhaiten torjunta onnistuu, kun taimet ovat vielä pieniä.
Koko juurakon poistaminen: Vanhat pensaat pitää kaivaa maasta mahdollisimman kokonaisina. Katkaistu kasvi kasvattaa helposti uusia versoja.
Jatkuva tarkkailu: Koska linnut levittävät siemeniä, uusia taimia voi ilmestyä vuosienkin päästä.

📌 Isotuomipihlajaa ei vielä ole listattu EU:n haitallisiin vieraslajeihin, mutta sitä pidetään Suomessa leviämisriskiltään merkittävänä karkulaisena, jota tulisi välttää uusissa istutuksissa ja torjua maastosta mahdollisuuksien mukaan.

Vieraslaji terttuselja (Sambucus racemosa)

Terttuselja on näyttävästi keväällä kukkiva pensas tai pieni puu, joka tuottaa kirkkaanpunaisia marjoja loppukesällä. Se voi näyttää viattomalta koristekasvilta, mutta todellisuudessa terttuselja on puutarhakarkulainen, joka leviää hallitsemattomasti ja syrjäyttää alkuperäistä kasvillisuutta etenkin metsänreunoissa, lehdoissa ja pihojen läheisyydessä.

Terttuseljaa on aikoinaan istutettu koristekasviksi ja myös lintujen houkuttelemiseksi, mutta sen leviäminen siementen ja juurivesojen avulla tekee siitä merkittävän luonnon monimuotoisuuden uhkaajan tietyillä alueilla.

Miksi terttuselja on haitallinen?

Kilpailee valosta ja tilasta muiden alkuperäisten puu- ja pensaslajien kanssa.
Muodostaa nopeasti tiheitä pensaikkoja, jotka vaikeuttavat muun kasvillisuuden elämää.
Leviää tehokkaasti lintujen mukana – punaiset marjat houkuttelevat siementen levittäjiä laajalle.

Terttuselja voi villiintyä helposti etenkin alueilla, joissa sitä ei aktiivisesti hoideta. Se levittäytyy nopeasti laajoiksi kasvustoiksi, erityisesti rehevillä ja kosteilla mailla.

Torjunta – toisto ja tarkkuus

Terttuseljan torjunta ei ole vaikeaa, mutta vaatii pitkäjänteisyyttä:

Leikkaaminen ei riitä – kasvi versoo helposti uudelleen. Juuret on poistettava mahdollisimman tarkkaan.
Nuorten taimien kitkeminen onnistuu käsin, mutta vanhat yksilöt vaativat lapiotyötä tai koneellista apua.
Kasvijätteen hävitys: Katkotut oksat ja marjat tulee kerätä pois, etteivät ne pääse levittämään siemeniä uudelleen.

📌 Jos tontillasi kasvaa terttuseljaa, eikä sitä ole istutettu tarkoituksella, kannattaa harkita sen poistamista. Tilalle voi istuttaa kotimaisia pensaslajeja, kuten paatsamaa tai orapaatsamaa, jotka tukevat paikallista lajistoa.